Olipa kerran talitiainen, joka k\u00e4vi p\u00e4ivitt\u00e4in er\u00e4\u00e4n talon pihassa sy\u00f6m\u00e4ss\u00e4 lintulaudalta jyvi\u00e4 ja talipallosta talia. Aina silloin t\u00e4ll\u00f6in se katseli ikkunasta sis\u00e4\u00e4n l\u00e4mpim\u00e4\u00e4n tupaan ja n\u00e4ki kuinka talonv\u00e4ki teki ruokaa, istui sohvalla ja touhusi milloin mit\u00e4kin. Talitiainen oli oppinut el\u00e4m\u00e4ns\u00e4 aikana sen, ett\u00e4 ruokailupaikan vieress\u00e4 olevan talonv\u00e4en el\u00e4m\u00e4 tarkoitti my\u00f6s linnuille parempia oloja, kun ruokapaikasta pidettiin hyv\u00e4\u00e4 huolta.<\/em><\/p>\n\n\n\n Kaksi ihmist\u00e4 k\u00e4vi tasaisin v\u00e4liajoin lis\u00e4\u00e4m\u00e4ss\u00e4 ruokaa lintujen ruokapaikalle. Se oli kiinnitt\u00e4nyt huomiota siihen kuinka toinen ihmisist\u00e4 oli alkanut liikkua vaikeammin ja lintu arveli sen johtuvan siit\u00e4, ett\u00e4 h\u00e4nen mahansa oli kasvanut todella nopeasti. Tarkkailtuaan ikkunasta sis\u00e4\u00e4n se oli huomannut kuinka yksi huoneista oli siivottu ylim\u00e4\u00e4r\u00e4isest\u00e4 rojusta ja sinne oli kannettu pieni s\u00e4nky. Se oli selv\u00e4sti pienempi kuin miss\u00e4 n\u00e4m\u00e4 kaksi nukkuivat ja siihenkin huoneeseen oli laitettu s\u00e4ngyn viereen melko isokokoinen kori. Lintu oli ihmeiss\u00e4\u00e4n, mutta eih\u00e4n se tietenk\u00e4\u00e4n voinut tiet\u00e4\u00e4 mit\u00e4\u00e4n ihmisten el\u00e4m\u00e4st\u00e4, olivathan ihmiset aika omituisia muutenkin.<\/em><\/p>\n\n\n\n Muutaman viikon p\u00e4\u00e4st\u00e4 talo yht\u00e4kki\u00e4 tyhjeni. Ne kaksi ihmist\u00e4 l\u00e4htiv\u00e4t valtavalla vauhdilla johonkin ja j\u00e4ttiv\u00e4t talon pime\u00e4ksi. Pihavalotkin olivat pois vaikka oli keskitalvi ja pime\u00e4\u00e4 melkein koko p\u00e4iv\u00e4n. Kaikki linnut huolestuivat. Ne k\u00e4viv\u00e4t yksi toisensa per\u00e4\u00e4n kurkkimassa tyhj\u00e4n talon ikkunoista ja voivottelivat koko ajan tyhjenev\u00e4\u00e4 lintulautaa. Muutaman p\u00e4iv\u00e4n p\u00e4\u00e4st\u00e4 toinen ihmisist\u00e4, se joka ei ollut lihonut, k\u00e4vi pime\u00e4ss\u00e4 talossa. Eik\u00e4 edes sytytt\u00e4nyt valoja. L\u00e4htiess\u00e4\u00e4n h\u00e4n meinasi kaatua pihassa makaavaan luudanvarteen ja sadatteli heitt\u00e4ess\u00e4\u00e4n sen lumihankeen. H\u00e4n kaappasi maahan pudonneen laukun ja l\u00e4hti. Sitten tuli taas hiljaista. Talitiainen kertoi talosta ja ruokapaikasta ja talonv\u00e4est\u00e4 ja kaikesta mist\u00e4 kaikki pihan linnut olivat huolissaan ja viimeiseksi se kertoi siit\u00e4 kuinka oli p\u00e4\u00e4tt\u00e4nyt ottaa yhteytt\u00e4 koska tarvitsi apua. Meni taas hetki ja \u00e4\u00e4ni vastasi: ”huoli on suurempi kuin ongelman ratkaisu. Kaikki on hyvin, vaikka sinusta ei silt\u00e4 vaikuta, min\u00e4 n\u00e4en t\u00e4\u00e4lt\u00e4 enemm\u00e4n ja minulla on silloin my\u00f6s huolia v\u00e4hemm\u00e4n. Kaikki palautuu kyll\u00e4 ennalleen, mutta ihan toisenlaisena kuin ennen. Odota vain.” Aamu alkoi sarastaa ja talitiainen hyv\u00e4steli h\u00e4mmentyneen\u00e4 \u00e4\u00e4nen. Se ei tiennyt mit\u00e4 tehd\u00e4 n\u00e4ill\u00e4 ohjeilla, mutta luotti \u00e4\u00e4nen kertomaan asiaan, ett\u00e4 kaikki tulee palautumaan ennalleen.<\/em><\/p>\n\n\n\n Viel\u00e4 samana p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 ihmiset palasivat. Kaikki pihan linnut lauloivat innoissaan, aurinko paistoi ja l\u00e4mmitti vaikka pakkasta oli reilusti yli kymmenen astetta. Toinen ihmisist\u00e4 k\u00e4vi kaivamassa luudan hangesta ja puhdisti nopeasti k\u00e4yt\u00e4v\u00e4n ovelle lumesta. Toinen ihminen ei en\u00e4\u00e4 liikkunut yht\u00e4 hankalasti ja h\u00e4nen mahansakin oli h\u00e4vinnyt. Molemmilla oli k\u00e4siss\u00e4\u00e4n laukut ja heid\u00e4n p\u00e4\u00e4sty\u00e4\u00e4n sis\u00e4lle, piipusta alkoi nousta kevytt\u00e4 h\u00f6yry\u00e4. Toinen ihmisist\u00e4 k\u00e4vi lintulaudalla t\u00e4ytt\u00e4m\u00e4ss\u00e4 ruoka-astiat ja tuomassa kaksi isoa p\u00f6tky\u00e4 ihanaa talia.<\/em><\/p>\n\n\n\n ”Siell\u00e4 on kolmas!!!” ”Siell\u00e4 on kolmas!!” Alkoi yht\u00e4kki\u00e4 kuulua lintujen huutona. Talitiainen meni my\u00f6s ikkunaan ja n\u00e4ki kuinka toisesta laukusta nostettiin pieni ihminen. Sen n\u00e4hdess\u00e4\u00e4n talitiainen ihastui valtavasti. Se halusi varmistaa, ett\u00e4 tuolla pienell\u00e4 ihmisell\u00e4 olisi turvallinen el\u00e4m\u00e4. Se ei halunnut pienen ihmisen kaatuvan pime\u00e4ss\u00e4 kuten se isompi ihminen ja se halusi tehd\u00e4 jotain talon v\u00e4elle, jotta heid\u00e4n kotinsa olisi l\u00e4mmin ja t\u00e4ynn\u00e4 valoa my\u00f6s jatkossa.<\/em><\/p>\n\n\n\n Illan tullen talitiainen lensi j\u00e4lleen kuusiaidan luokse ja kiipesi sen harjalle laulamaan. Se k\u00e4\u00e4nsi nokkansa kohti t\u00e4htitaivasta ja lauloi. J\u00e4lleen kuului \u00e4\u00e4ni, nyt voimakkaammin: ”Kuka laulaa?” Talitiainen visersi laulunsa lopuksi:”min\u00e4 se olen, pieni talitiainen.” Kului hetki ja \u00e4\u00e4ni vastasi:”Hei talitiainen, millaisia huolia sinulla on t\u00e4ll\u00e4 kertaa.” Lintu vastasi:”Tied\u00e4n, ett\u00e4 t\u00e4m\u00e4 on aika iso pyynt\u00f6, mutta haluaisin pyyt\u00e4\u00e4 sinulta palvelusta. Taloon muutti pieni ihminen ja haluaisin, ett\u00e4 tuo pienokainen saisi sinulta valoa, ettei h\u00e4nen tarvitsisi koskaan el\u00e4\u00e4 pime\u00e4ss\u00e4. Annatko valosi h\u00e4nelle?” Meni hetki ja viel\u00e4 toinenkin ennenkuin \u00e4\u00e4ni sanoi:”En, min\u00e4 tarvitsen sit\u00e4 itse tai katoan olemasta.” Talitiainen k\u00e4\u00e4nsi p\u00e4\u00e4ns\u00e4 surullisena alas ja sanoi:”selv\u00e4 se, mutta en haluaisi h\u00e4nen kulkevan ikin\u00e4 pime\u00e4ss\u00e4.” Meni hetki ja \u00e4\u00e4ni sanoi j\u00e4lleen: ”Ei h\u00e4n ole pime\u00e4ss\u00e4. Oletko n\u00e4hnyt miten h\u00e4n loistaa? Ihmisill\u00e4 on kahdenlaista valoa, heid\u00e4n sis\u00e4ll\u00e4\u00e4n on valo, jonka he tuottavat itse ja he s\u00e4teilev\u00e4t sit\u00e4 ymp\u00e4rilleen. Heid\u00e4n ymp\u00e4rill\u00e4\u00e4n olevat ihmiset heijastavat sen takaisin ja voimistavat sit\u00e4 loistetta joka puolelle. Se miten paljon ymp\u00e4rill\u00e4 on ihmisi\u00e4 heijastaa tuon valon aina vain kovempaa. Ihminen on kuin me t\u00e4hdet, jotka loistavat itse ja ymp\u00e4rill\u00e4 olevat ihmiset ovat kuin kuita, jotka heijastavat sit\u00e4 valoa sinnekin mihin t\u00e4htien valo ei yll\u00e4. Ihmisiss\u00e4 on ne molemmat puolet. Tuo pienokainen s\u00e4teilee rakkautta ja h\u00e4nen vanhempansa heijastavat sit\u00e4 takaisin. K\u00e4y vaikka katsomassa.”<\/em><\/p>\n\n\n\n Lintu k\u00e4\u00e4nsi p\u00e4\u00e4ns\u00e4 talolle p\u00e4in ja lehahti lentoon pihan poikki ja olohuoneen ikkunaan. Se katsoi sis\u00e4lle ja n\u00e4ki kuinka pieni ihminen heilutteli jalkojaan ja k\u00e4si\u00e4\u00e4n pieness\u00e4 korissa ja h\u00e4nen vanhempansa katsoivat h\u00e4nt\u00e4 kuin ihmett\u00e4. Talitiainen n\u00e4ki nyt kuinka pienokainen hehkui rakkautta ymp\u00e4rilleen ja kuinka vanhempien kasvoista heijastui rakkaus takaisin lapseen ja voimistui vanhempien rakkauden hehkussa. Lintu tuli siit\u00e4 niin iloiseksi, ett\u00e4 lauloi vaikka oli my\u00f6h\u00e4inen ilta ja sen laulu kaikui viel\u00e4 pitk\u00e4\u00e4n seuraavana p\u00e4iv\u00e4n\u00e4.<\/em><\/p>\n\n\n\n <\/p>\n\n\n\n Kirjoitin tarinan seuraavaan lauluun perustuen. Laulu puolestaan on syntynyt muutama kuukausi sitten ja esitetty ensimm\u00e4isen kerran kastetilaisuudessa. <\/p>\n\n\n\n
Meni monta p\u00e4iv\u00e4\u00e4 eik\u00e4 ihmisist\u00e4 n\u00e4kynyt vilaustakaan. Lintulaudalle ei tullut uutta ruokaa ja h\u00e4t\u00e4isimm\u00e4t alkoivat jo vaihtaa taloa, mutta talitintti ei halunnut l\u00e4hte\u00e4. Sit\u00e4 alkoi huolestuttaa h\u00e4nen talonsa ihmiset. Se lensi kuusiaidan p\u00e4\u00e4lle ja kurkotti kaulansa ja lauloi y\u00f6taivaalle. Se oli jotain, mit\u00e4 talitiaiset eiv\u00e4t yleens\u00e4 tee, vaikka niill\u00e4 se taito onkin. Ne laulavat p\u00e4iv\u00e4ll\u00e4, koska pime\u00e4ss\u00e4 niiden \u00e4\u00e4nell\u00e4 on salaisia voimia, joita ei saa k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 v\u00e4\u00e4rin. Kaukaa kuului hento ja kirkas \u00e4\u00e4ni. ”Kuka laulaa?” Talitiainen katsoi ymp\u00e4rilleen ja vastasi laulaen: ”se olen min\u00e4, talitiainen” Meni hetki kun \u00e4\u00e4ni vastasi:”sinulla on kirkas \u00e4\u00e4ni, pid\u00e4n siit\u00e4.” ”Kiitos”, talitiainen visersi, ”min\u00e4.. en tied\u00e4 mit\u00e4 tehd\u00e4.” Hetken aikaa oli taas hiljaista, mutta \u00e4\u00e4ni sanoi rauhallisesti:”aloita alusta ja jatka siit\u00e4 t\u00e4h\u00e4n hetkeen.”<\/em><\/p>\n\n\n\n