Jokainen radio Novaa kuunnellut ihminen ei ole voinut välttyä kuulemasta kappaletta ”Don’t Speak”. Kappaleen esittäjä on yhtye nimeltä No Doubt. Sisarusten Eric ja Gwen Stefanin perustaman bändin kolmannelta levyltä. Gwen seurusteli bändin basistin Tony Kanalin kanssa seitsemän vuotta ja kun he erosivat syntyi kappale Don’t Speak. Osittain kappaleessa kaikuu myös Eric Stefanin suunnitelmat bändistä eroamisesta, koska sanoitus on sisarusten yhteistyötä. Tuohon aikaan bändin sisällä kuohui muutenkin, koska aikaisemmin Eric oli ollut kappaleiden pääasiallinen kirjoittaja ja nyt myös muut halusivat ryhtyä tekemään biisejä. Albumilla ”Tragic Kingdom” kuuluu vahvasti tuo myllerrys. Albumin kansitaiteessa kaikki muut bändin jäsenet katsovat kuvissa kameraan, paitsi Eric, joka katsoo kuvakerronnallisesti pois kamerasta.
Kappaleen ”Don’t Speak” lisäksi levyllä on aivan uskomattoman upea kappale The Climb ja Different People, mutta joita en olisi ilman koko albumin kuuntelua koskaan kuullutkaan. Radio tai listat kokoavat usein vain hittejä ja hittejä syntyy vain koska radiot ja listat kuunteluttavat niitä ihmisillä ja kun ihmiset kuulevat jotain niin niistä syntyy hittejä ja niitä kuuntelutetaan lisää. Hitin syntyyn vaikuttavat kaikkein eniten listoja laativat ihmiset. Kuten radiotuottajat ja kanavapäälliköt. Lyön vetoa, että mistä tahansa hyvin tuotetusta kappaleesta saisi hitin jos sitä soitettaisiin jatkuvalla syötöllä radiossa ja listoilla.
No Doubt ei ole ainoa bändi, jonka parhaat biisit ovat jääneet valtavirtaradioiden soittolistoilta pois. Myös todella suurilla bändeillä on sama ongelma. Pink Floyd on yhtä kuin Another Brick on The Wall II (ts. We don’t need no education), Bon Jovi on yhtä kuin It’s My Life tai Always, Fool’s Garden on yhtä kuin Lemon Tree, Bangles on yhtä kuin Eternal Flame, Juice on yhtä kuin Viidestoista yö ja Eppu Normaali on yhtä kuin Tahroja paperilla ja Leevi and The Leavings on yhtä kuin Vakosamettihousuinen mies, Popeda on yhtä kuin Kuuma kesä, Kolmas nainen Tästä asti aikaa, Happoradio Puhu äänellä jonka kuulen ja.. Listaa voisi jatkaa loputtomiin. Saatan tehdä joskus tulevaisuudessa muutaman artistiesittelyn myös näistä bändeistä.
Silloin kun hankin No Doubtin Tragic Kingdom – albumin, minulle oli yllätys se kuinka monipuolista musiikkia sillä oli. Mukana oli vahvasti bändin parasta antia ska punk kappaleissa ja isoja biisejä kuten The Climb, jossa on voimakkaasti jopa stadionrocin kokoisia vaikutteita. Tämän jälkeen oli pakko hankkia myös yhtyeen aikaisemmat levyt ja yhtäkkiä aikaisemmin tuntematon tyylisuunta imaisi sisäänsä. No Doubtin ensimmäinen levy No Doubt on tyylipuhtaasti ska punkkia ja sellainen energiapommi, että suosittelen sitä edelleen. Tragic Kingdom – albumia kuuntelin ja soitin sen päälle kitaraa niin paljon, että varmaan vieläkin voisin toimia sen kappaleissa bändin varakitaristina.
Tässä lista minun mielestäni No Doubtin parhaista biiseistä.
- Hella Good
- The Climb
- Sad For Me
- Different People
- Little Something Refreshing
- Sometimes
- Tragic Kingdom
- Don’t Speak
Ei ehkä tässä järjestyksessä, mutta heidän suurin hittinsä ei minusta ole se kaikkein paras kappale vaikka hyvä onkin. Yhden hitin kirous on siinä, että siitä on hankalaa päästä pois. Hittikanavat haluavat soittaa varmoja valintoja, joilla on jo vakiintunut kuuntelijakunta ja näin se edesauttaa yhden hitin ihmeiden syntyä. Parhaimmillaan yksi hitti voi toimia bändin sisään vetäjänä ja pahimmillaan se saa ihmiset ajattelemaan bändin tai artistin olevan sama asia kuin heidän tunnetuin biisinsä. Monia artisteja myös vihataan yhden kappaleen vuoksi ja menetetään samalla mahdollisuus päästä mukaan hyvään musiikilliseen meininkiin.
Itselle merkityksellistä bändissä oli myös se, että heidän keikkansa oli ensimmäinen Hartwall Areenan keikka, jota olen ollut katsomassa.
https://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000003632824.html
