Riittääkö pelkkä kertsi hitiksi?
Kovin moni ei ole välttynyt kuulemasta tätä yhtä tämän kevään ja kesän kovimmista hiteistä: Ramses II:n Villieläin. Biisi tuli tunnetuksi jääkiekon MM – kisojen aikaan leijonien pelien yhteydessä ja luonnollisesti kappaleet, joita soitetaan paljon, nousevat monesti myös hiteiksi (no shit Sherlok). Luonnollisesti myös se, että johonkin kappaleeseen liittyy jokin emotionaalinen muisto, lisää kappaleen vetovoimaa. Tänään minä unohdan kaiken tämän ja kuuntelen pelkästään kappaleen, aivan kuin en olisi koskaan sitä kuullut ja teen siitä oman analyysini: mikä siinä on hyvää ja mikä on huonoa, missä kappale onnistuu ja missä sillä olisi petrattavaa. Mutta nyt asiaan!
Ensikuuntelu
Kappale alkaa aika korvakarkkimaisella syntikalla. Ääniä kuuluu vähän joka puolelta, mutta säkeistöstä ei jää oikein mitään muuta mieleen kuin ”joskus pelkkä paskiainen” joka on ilmiselvästi siinä vain yksittäisenä sanoituksellisena koukkuna. Varsinainen kertsi lähtee aivan hurjalla sykkeellä. Kertsin melodia ja sanoitus on todella taitavasti rakennettu ja se toimisi ihan millä tuotannolla tahansa. Sitten palataan taas takaisin tasapaksuun puuroon, joka johtaa kertsiin ja sitten kertsiin tuodaan vielä jotain josta en saa mitään tolkkua. Jokin lisälaulu/kuiskaus kuuluu takaa. Kertsiä rullataan menemään kunnes kappale loppuu.
Kuuntelin kappaleen vielä toisen kerran ensikuunteluna sen enempää analysoimatta ja tajusin, että luurit päässä tämä kappale on täysin erilainen. Miksaus on ilmeisesti tehty kuulokkeet päässä, tai surround kaiuttimilla, koska äänimaisema on levitetty ympäri kuuloaluetta. Mikä tarkoittaa mm. sitä, että se kuiskaus/laulu joka kertsissä tuli mukaan loppupuolella kappaletta, on sijoitettu äänikuvassa oikean korvan taakse. Samoin monet äänelliset elementit kiertävät äänikuvassa omilla paikoillaan. Ja äänimaisema ON todella hyvin tuotettu, mutta kun kappaleen kuulee yleisimmästä välineestä musiikin kuunteluun eli mono kajarista (BT kajarit, läppärin/tabletin kajarit) niin äänikuva häviää ja muuttuu puuroksi.
Analyysi
Kun kappaleesta riisutaan kaikki tuotanto pois niin mitä jää? Kertsi! Kappaleen kertsi on hyvä ja se toimii todella hyvin.
Kun mulla menee liian lujaa, sä vedät mut bäkkiin Mut tuut tajuumaan äkkii Ettei villii eläintä voi sulkea häkkiin Jos oon ihan kujal, sä saatat mua sättii Mut tuut tajuumaan äkkii Ettei villii eläintä voi sulkea häkkiin
Sitten huonot uutiset: kaikki muu kappaleessa on aikamoista puuroa. Säkeistöjen osalta juuri mikään ei nouse yli muiden. Veikkaan, että moni ei edes tiedä, mitä asioita kappaleessa kerrotaan. Luultavasti monella on vain mielikuva siitä mistä on kyse: ”laulaja on villieläin, jota toinen yrittää hillitä.” Pohjimmiltaan tässä on kyseessä perinteinen ”raikulipoika”-kappale. Laulun kertojaminä olettaa tarinassa, että se toinen pysyy suhteessa kertojan kanssa, joka voi käyttäytyä ihan niin kuin huvittaa ja pysyy kotona vain jos saa ”herkkuja”. Eikä halua käyttää tätä yhtä elämää olemalla ”häkissä”=kotona puolison kanssa.
Kokonaisuutena biisi on aika tasapaksu. Vaikka kertsi nouseekin kappaleessa esille todella voimakkaasti, se ei silti energialtaan ole kovin paljon muuta biisiä korkeammalla. Kuulokkeilla kuultuna kappaleesta löytyi enemmän nyansseja, kuin ns. radiosta kuultuna ja miksaus oli muutenkin paremman kuuloinen kuulokkeilla, mikä noin muuten ei ole mitenkään omituista, mutta yleensä radiosoitossa olevat kappaleet kääntyvät hyvin myös huonompiin äänijärjestelmiin, koska radio soi noin lähtökohtaisesti yleensä monokaiuttimessa. Tyyppiesimerkki oli tässä juuri se, että kun laitoin kuulokkeet päähän, niin vokaalit kuuluivat heti niin, että niistä sai selvää. Järjestelmästä huolimatta kappaleessa on hyvä soundimaailma ja täysin omaperäinen vokaali.
Yhteenveto
Alussa oli kysymys: riittääkö pelkkä kertsi nostamaan kappaleen hitiksi. Vastaus kysymykseen on tullut tämän analyysin myötä tullut entistä selvemmäksi: kyllä voi. Itseasiassa se on nykypopissa paljon yleisempää kuin aikaisemmin. Kertsi on yleensä se asia, mikä kappaleista muistetaan, mutta nykyään tämä kontrasti säkeistön ja kertsin välillä on entistä voimakkaampi lyhytvideoiden yleistyttyä. Biisissä pitää olla noin 15-30 sekuntia kestävä osuus, jonka voi lisätä saumattomasti looppaavaan videoon. Tässä tapauksessa chorus on kaksi osainen, molemmat noin 15 sekuntia pitkiä. Se sopii siis täydellisesti poppimuottiin. Omasta mielestä kannattaisi panostaa enemmän myös säkeistöihin, niin tästä olisi tullut vieläkin parempi biisi. Sattumalta löysin kappaleesta youtubesta myös muita versioita, joissa on tehty sovituksellisia muutoksia ja näin kappale on muuttunut yhden pykälän jopa paremmaksi.
Mikä biisi arvioidaan seuraavaksi? Ehdota minulle joko täällä blogissa tai sosiaalisessa mediassa.
Samaan tapaan arvioin myös mitä tahansa kappaletta mikä tulee arvioitavaksi minulle mm. Fiverr – palvelussa.
Minua voi seurata seuraavissa sosiaalisen median palveluissa:
