Olen muutaman kuukauden miettinyt sitä, kuinka nykyisin monissa ammateissa työ tunkeutuu kotiin. Työntekijä ei voi jättää puhelinta työpaikalle vaan sitä on seurattava ja sen viesteihin on reagoitava jatkuvasti. Kaukana ovat ajat, joissa työntekijä saattoi leimata itsensä aamulla töihin ja illalla pois. Työajan työasiat olivat päällä ja leimauksen jälkeen työpaikan asiat jäivät työpaikalle. Nyt monia meistä riivaa työpuhelin ja erityisesti ihmiset, joilla ei ole kunnollista käsitystä siitä, milloin on soveliasta käydä läpi työasioita. Kovin vähissä ovat ne kerrat työuralla, kun vapaa-ajalla työnumeroon soitettu asia ei olisi voinut odottaa seuraavaan työpäivään tai jota soittajan omalla ajattelutyöllä ei olisi voinut ratkaista.
Vielä toistaiseksi meillä on erillinen korvaus sunnuntai tai pyhätyöstä tai iltatyöstä, mutta nyt on jo tullut vastaan ajatuksia siitä, ettei niistä pitäisi saada sen kummempaa palkkaa kuin viikolla muina päivinä tehdystä työstä. Erityisesti tämä on ongelmallista sen vuoksi, että työasiat pitäisi rajata jo valmiiksi paljon voimakkaammin työajalla tehtäviksi, mutta myös sen vuoksi, että monesti yhteisen ajan löytyminen perheen ja ystävien kesken arjessa on varsin haastavaa. Jos meillä ei ole viikonloppuja ja kaikkien työajat heiluvat miten sattuu, niin milloin käytännössä olisi mahdollista saada ystäviä tai perhettä samaan aikaan koolle.
Yrittäjähenkiset ihmiset huokaavat niin voimakkaasti, että viima tuntuu jo täällä asti. Tietenkin on hankalaa maksaa työntekijälle tuplaliksoja ja ylimääräisiä palkanlisiä, mutta sitten taas, olisiko aika hellittää ja pitää myös itse pyhinä mahdollisuuksien mukaan vapaata. Tiedän, miten hankalaa on tehdä nolla tai jopa miinuspäiviä, mutta voisiko sen ottaa muina päivinä takaisin.
Ja sitten on taiteilijat, musiikintekijät ja artistit. Ihmiset joiden työaika on yleensä silloin kun muut huilaavat ja juhlivat. He tekevät yleensä hommia iltaisin, viikonloppuisin ja yöllä. Silti pää pitäisi saada aika ajoin pysähtymään. Pitäisi ladata akkuja jopa silloin kun rauta on kuumaa. Musiikintekijänä olen huomannut, että kun laittaa kaikki laitteet pois ja koko kavalkaadi somesta puheluihin on tauolla, on jo päivän päästä niin paljon enemmän energiaa, kuin olisi ollut pitkällä lomalla. Vaikka se ei olisikaan lauantai tai sunnuntai, kun pitää vapaata, niin pelkällä tiedottamisella siitä, että on taiteilijan vapaapäivä pitäisi päästä hetkeksi irti.
Työn ei saisi seurata kotiin. Vapaa-aika on ihmisen omaa, eikä se kuulu työnantajalle. Vapaan tarkoitus on katsoa elämää ja päästää irti työpaikan paineista. Vaikka monilla se meneekin niiden kotona työn vuoksi laiminlyötyjen kanssaihmisten, kotitöiden ja projektien parissa. Jotka todellisuudessa ovat niitä kaikkein tärkeimpiä työtehtäviä – omaa elämää.
