Miksi keksiä pyörä uudelleen
Mikä yhdistää Ke$haa, Dua Lipaa tai Mirellaa? Jos kuuntelit videolla soivan kappaleen, vastaus on päivänselvä. Kyseessä on ns. arabialainen riffi, jossa on sama sävelkulku kuin alkujaan todennäköisesti jo 1600-luvulta peräisin olevassa algerialaisessa tai arabialaisessa laulussa nimeltä ”Kradoutja”. Se on yksi niistä melodioista, joita ihmiskunta kierrättää loputtomasti sävellyksissä. Samanlaisia pieniä melodian pätkiä on myös kiinalainen ja italialainen riffi.
TikTokissa törmäsin muutamaan otteeseen koosteisiin, joissa Dua Lipan kappaleita käytiin läpi ja jokaiselle löytyi referenssi jostain aikaisemmasta kappaleesta. Todennäköisesti kaikki on kulisseissa kyllä sovittu juridisesti, mutta yksi ongelma minusta on siinä, että musiikkia tehdään ns. laiskasti käyttämällä suoraan elementtejä vanhoista kappaleista. Silloin kun kyse on suorasta lainauksesta joka selkeästi kuuluu lopputuloksessa ei ole mitään ongelmaa, mutta esimerkiksi silloin kun selkeästi kuulee suoran lainauksen, jota on yritetty peitellä muuttamalla paria nuottia, se antaa jopa artistista vähän niljakkaan fiiliksen. Viime aikoina esim. Kuumaan ”Tuhoaistissa” oleva Oxygene-viittaus, tai selkeästi Kaija Koon ”Tinakenkätytön” pohjalle tehty Ahdin kappale ”Väärään aikaan”, niin hyviä kuin kyseiset kappaleet ovatkin, saavat minussa ainakin aikaan pienen hylkimisreaktion juuri sen vuoksi, että tunnistan lainatun kappaleen taustalta.
Samalla tämä kierrätys ja häpeilemätön lainailu sieltä täältä aiheuttaa sen, että AI musiikki pärjää ja voi hyvin. Kun me emme todellisuudessa edes yritä keksiä uutta musiikkia vaan kierrätämme samoja melodioita ja lyriikoita, niin tekoälyn on helppo vain yhdistellä niitä miljoonin eri tavoin ja voimme ihastella miten taitavasti ne toimivat ja tekevät niin ”fressiä” musiikkia. Niin.. Tekoäly ei todellisuudessa tee uutta musiikkia vaan yhdistelee tietokannassa olevaa materiaalia halutulla tavalla. Tämä nykyinen tekoälyn rynniminen musiikintekijöiden tulonlähteille (mainosmusiikki, lisenssimusiikki, kuluttajamusiikki) saattaa aiheuttaa tulevaisuudessa seurauksen, jota kukaan ei halua. Uudenlaisen musiikin uusien lauluäänien ja laulutapojen, syntyminen loppuu, kun ammattimainen musiikin tekeminen ei ole enää mahdollista. Luonnollisesti tämä johtaa siihen, että ihmiset kyllästyvät valtavirtamusiikkiin. Pahimmillaan radiomusiikista tulee anti-populaarimusiikkia. Ihmiset ovat mieluummin hiljaisuudessa ja kuuntelevat ainoastaan livemusiikkia.
Tämän, joistakin synkän ja joistakin mahdollisuuksia sisältävän tulevaisuuden kuvan jälkeen, meille jää kysymys siitä mikä on musiikin funktio tulevaisuudessa? Mikä se on nykyisin ja mikä se on ollut ylipäätään aikojen alusta? Mikä meidän tekemässämme musiikissa on kaikkein tärkeintä? Mikä on se asia, mikä tekee kappaleesta suositun? Olen varma siitä, että mikään tekoäly ei voi koskaan käsittää sitä. Osittain tekoälyn tekemän musiikin viehätys on meidän halussamme luoda uutta, eikä itse tekoälyssä. Kun tavallinen ihminen näkee, että voi muutaman sanan kirjoittamalla luoda jotain, mikä kuulostaa radiolaatuiselta musiikilta taitavan artistin esittämänä, hän saa pienen vilauksen siitä tunteesta, minkä aikaisemmin on saanut vain laulunkirjoittajat, joiden kappaleita levytetään artistien toimesta. Samalla kun tekoäly buustaa luovaa prosessia, se samalla nakertaa ymmärrystä siitä, kuinka biisi kirjoitetaan ns. luomuna kokonaan – alusta loppuun.
