Olen useasti käyttänyt monessa tilanteessa brutaalisti totta olevaa sanontaa. Valitettavan usein tämä sanonta pitää paikkaansa ja itsekin hätkähdän, kun jään kiinni itseteosta. Sitä ei voi käyttää vain toisiin, vaan se koskee liian usein myös itseä.
Ihmisillä on aina aikaa sille mitä pitävät tärkeänä.
Tuntematon
Näin ollen se kertoo usein ihmisen ajatusmaailmasta kaiken oleellisen. Se tuo hyvin raa’asti esiin ihmisen sisäiset arvot. Kun itseään alkaa analysoimaan samalla tavalla, huomaa yhtäkkiä toteavansa itsepetoksen olevan erittäin nerokasta ja kuinka ilkeää se on huomata.
Aika on yksi kaikkein tasa-arvoisimpia elämän mittareita ja se mihin päivittäin käyttää aikansa kertoo meistä kaiken oleellisen. Meillä on karkeasti ottaen käytettävissä noin 14 tuntia valveillaoloaikaa. Tästä noin kahdeksan tuntia menee työn parissa ja loput kuusi uhrataan oman elämän moninaisiin haasteisiin. Tosin moni käy töissä kaukana kotoa, joten he kuluttavat lisäksi työn vuoksi tunnista kahteen liikenteessä matkalla töihin ja sieltä pois. Jolloin aikaa omalle elämälle jää noin 4 tuntia päivässä. Perheellinen kuluttaa luonnollisesti nämä tunnit rakkaimpiensa kanssa. Eli selaamalla somea ja katsomalla mieltä turruttavia ja ajatteluamme muokkaavia televisio-ohjelmia, jolloin se ei juurikaan eroa sinkkujen elämästä. Ja jos näin on niin se tulevaisuus on valitettavan usein odottamassa.
Palaan jälleen ajatukseen siitä mihin käytämme aikaamme. Raahaudummeko läpi elämän ilman päämäärää tai tehden omasta mielestämme tärkeää työtä vain koska emme jaksa pohtia sitä mikä herättää meidät eloon. Tehdä pohjatyötä sellaisen eteen, joka nostattaa sisällemme valtavan roihun, jonka vuoksi raivaamme kaikki mahdolliset esteet pois sen tieltä. Jos näin ei ole, niin miksi? Ihmisillä on aina aikaa sille mitä pitävät tärkeänä.
Mikä estää meitä, jos meillä on jotain minkä vuoksi taistella ja järjestellä aikaa? Pelko. Se herätetään meissä tavalla tai toisella. Mitä jos toiset nauravat meille? Mitä jos toiset puhuvat meistä? Mitä jos joudun sanomaan jollekin ei? Mitä jos.
Kaikki on vain mielen ohjelmoinnista kiinni. Me olemme itse ja ympäristömme on ohjelmoinut aivomme ja mielemme toimimaan tietyllä tavalla. Ohjelmointi on niin syvällä, että kuvittelemme syntyneemme tällaisiksi, vaikka kukaan meistä ei ole syntynyt tällaiseksi vaan me olemme oppineet olemaan tällaisia. Me olemme oman kokemuspiirimme tulosta ja meidän persoonamme on oppinut toimimaan näin. Se on selviytymisen ja itsepetoksen mestari.
Se mille meillä on aikaa, tuo esiin joko pelkomme tai halumme. Moni pelkää liikaa lähteä turvallisesta työpaikasta tekemään sitä mitä eniten haluaa, jolloin raivaa työlle aikaa oman ajan kustannuksella.
Tämä vain tällaista vaatimatonta vahtimestarin pohdintaa, enhän minä mitään mistään tiedä..
