Julkaisin podcastissa jo aikaisemmin kappaleen, joka lähti edustamaan minua ns. WIFO – periaatteella Unelmastudio-kilpailuun. No mitäänhän tällä ei tullut, mutta hauska oli huomata se, miten omaa mieltä virkisti se ajatus, että tämä on menossa johonkin kilpailuun.
Musiikin lähettäminen arvioitavaksi onkin yksi hankalimmista asioista. Itselle mieluisaa musiikkia on paljon helpompi tehdä kuin sellaista, jonka mieluisuuden määrittelee joku toinen. Monesti silloin kun kuunteluttaa omia kappaleitaan jollakin tuttavalla tai vaikkapa ihan omalla perheellä, huomaa itsekin kuuntelevansa niitä toisella tavalla kuin aikaisemmin.
Tämä on täysin rakkauslauluksi tehty. Taustalla oli ajatus menetetystä mökistä, jonka rannalla on vietetty ikimuistoisia hetkiä. Toisaalta ajattelin tarinan kertovat kahdesta rakastuneesta ihmisestä, jotka ovat viettäneet leppoisaa aikaa joen rannassa piknikillä ja tehneet kaikkea muutakin kivaa *vinks vinks* Ja ei todellakaan mitenkään vakavimmalla asenteella tehty kappale. Erityisesti kielikuvana ”kuin kreikkalainen jumalatar kaadat viiniä” on omasta mielestäni varsin onnistunut tässä tekstissä 😉
