Jos olisin saanut markan ja myöhemmin euron joka kerta kun kuulen itse tai kuulen jollekin toiselle sanottavan, että pitäisi musisoinnin tai näyttelemisen sijaan hankkia kunnon ammatti ja ruveta tekemään kunnon työtä, niin aika iso pesämuna siitäkin olisi tullut. Luovilla aloilla kuulee niinkin päättömiä kommentteja kuin ”eihän se teidän työ näy missään” tai ”maksetaanko siitä musiikin tekemisestä rahaakin” Viimeksi vähän aikaa sitten kun satuin katsomaan Muumilaaksoa, Vilijonka tokaisi Muumipapalle: ”Ei kirjoittaminen ole työtä, se on harrastus.” Sama asennevamma vaivaa myös musiikkia työkseen tekeviä.
Samat ihmiset ovat kovin kummissaan kun musiikin ammattilainen pyytää keikkapalkkiota.
Mikä sitten on sitä oikeaa työtä, josta maksetaan valtavaa liksaa?
Ei sellaista unelmatyötä ole enää vuosikymmeniin ollut. Työ on sirpaloitunut ja leipä on muuttunut Tapio Rautavaaran sanoin ”pieniksi palasiksi maailmalla”. Pitkiä työsuhteita ei juuri ole ja jos sellaisen löytää, niin siitä ei lopulta ole mitään konkreettista hyötyä jos on tottunut epäsäännölliseen palkkatuloon. Työn pirstaloituminen on aiheuttanut myös sen, että ihmiset kyllästyvät helposti ja vaihtavat työnantajaa useammin ja yhä pienemmistä syistä. Eikä siinä ole mitään hävettävää, että vaihtaa työpaikkaa paremman palkan perässä tai typerän pomon vuoksi. Ihminen viettää työssään noin 8-10 tuntia päivässä ja monesti työkavereiden kanssa vietetään aikaa enemmän kuin perheen, joten ei ole aivan sama millaisia työkavereita tai pomoja töissä on.
Mutta takaisin aiheeseen: mikä on oikea työ? Pitääkö siinä sotkeentua vai pitääkö siinä olla hyvä palkka? Kun ajatellaan perinteisiä ammatteja niin minullahan on varsinainen perinneammatti. Vahtimestari ja olen koulutukseltani vieläpä lisäksi metsuri, joten siinä on kaksi perinteistä kunnon työtä. Sitten jos verrataan vaikkapa metsurin työtä ja muusikon työtä, niin molemmissa ajetaan keikkapaikalle, laitetaan kamat kasaan, tehdään fyysisesti raskasta työtä, laitetaan kamat takaisin autoon ja ajetaan pois. Siinä välissä on kaatanut metsuri puita ja muusikko naist.. siis avustanut ihmisiä kohtaamaan toisiaan ja tuottanut palvelun, josta keikkapaikka on hyötynyt.
Työ on pohjimmiltaan sitä, että teet jotain tuotetta tai palvelua, josta joku on valmis maksamaan. Tai koulutuksen ja kokemuksen vuoksi työnantaja on valmis maksamaan siitä, että annat aikaasi työnantajalle sopimuksessa määritellyissä tehtävissä.
Parhaillaan jylläävä Korona on osoitus siitä, että oikea työ on aika ajoin arvossaan ja silloin huomataan, ettei siitä ”oikeasta työstä” maksettukaan niin hyvin kuin pitäisi. Monesti ne työt jotka ovat kaikkein olennaisimpia ja joita monikaan ei ole valmis tekemään on palkkakuopassa. Ja sitten on niitä ammatteja, joita pidetään ”harrastelijoiden puuhasteluna”. On oikeastaan aika mielenkiintoista nähdä se kuinka huolissaan ihmiset yhtäkkiä ovat kulttuurin tuottamisesta: artisteista esiintyjistä ja muista viihdyttäjistä. Moni esiintyjä maksaa monelle ihmiselle palkan ja on kulmakivi ravintoloiden ja konserttisalien liiketoiminnassa. Kulttuurin tekijät saavat palkkaa työstään ja monikaan ei osaa nähdä sitä valtavaa työmäärää ja lukemattomia tunteja taidon opettelussa.
Siksi vaikka joku saattaa olla syventyneenä kännykkäänsä tai hipelöidä tablettiaan, hän saattaa silti tuottaa kulttuuria.
