Viimeisimmät 20 vuotta olen tehnyt aina silloin tällöin testejä, joissa määritetään sitä kuka minä olen ja missä minä olisin hyvä. Vaikka olen antanut vastaukset kuinka raakana ja käsi sydämellä, niin silti joka kerta sama ammatti ja samat asiat nousevat esille.
Minä olen yleensä filosofisesti suuntautunut luova ihminen, jolle soveltuvia ammatteja ovat top 3:
- Kirjailija
- Säveltäjä
- Näyttelijä
No miksi sitten tällainen ihminen on lähtenyt tekemään ihan mitä tahansa muuta?
Minä uskoin sitä mitä ihmiset minulle sanoivat. Kannattaa hankkia kunnon ammatti ja että harrastuksesta ei kannata tehdä ammattia. Sinällään ne ovat hyviä neuvoja, mutta tosiasia on se, että meillä on vain tämä yksi elämä, jonka aikana ei voi valita montaa uraa yhtä aikaa.
Sitä paitsi ihmisen on hyvä harrastaa jotain mikä tuo nautintoa. Jos tekee musiikkia työkseen, voi tehdä toisenlaista musiikkia harrastuksena tai tehdä jotain ihan muuta. Minä en ole koko elämäni aikana pitänyt musiikkia harrastuksena. Se on aina ollut vähän sama kuin perheen motto Miika Nousiaisen kirjassa ”Maaninkavaara” harjoittelulle: ”Toisille harrastus, meille elämäntapa”
On olemassa monta ammattia, joissa turha alalle lähtemisen lykkääminen heikentää alalla menestystä. Urheilija ei voi odottaa sitä hetkeä kun on oikea ammatti vaan on luotava uraa silloin kun on sen aika. Muusikon täytyy harjoitella instrumenttiaan säännöllisesti, sillä kukaan ei opi soittamaan ilman soittamisen harjoittelua. Sama juttu tanssijan, näyttelijän, kirjoittajan ja jopa graafisen suunnittelijan. Kaikkiin näihin edellytykset menestykseen luodaan nimenomaan nuorena. Vanhempana alalle lähteminen on hankalampaa ja siinä vaiheessa kun toiset saman ikäluokan ihmiset ovat jo luoneet monta kymmentä vuotta uraa ja saavuttaneet valtavasti kaikkea, on itse vasta ottamassa ensiaskeleita.
Ihan jos tarkkoja ollaan niin miksi ei saisi tehdä harrastuksesta ammattia, jos on siinä niin hyvä, että joku on valmis maksamaan siitä. Harrastuksia tulee ja menee ja niitä löytyy aina lisää. Maailmasta eivät harrastukset lopu, vaikka ihminen päättäisikin tehdä sellaista työkseen mistä nauttii. Onhan se työ kuitenkin aika iso osa elämää ja työkaverit monesti tutumpia kuin oma perhe, kun heidän kanssaan viettää usein enemmän valveillaoloaikaakin (8-10h vs. 4-6h)
Joten pliis lakatkaa antamasta tätä neuvoa enää kenellekään. Harrastuksesta voi aina tehdä myös ammatin.
