Tämä on epävirallinen lista asioista, joita tässä kohtaa aloittelevana tuottajana ja musiikintekijänä pidän kaikkein pahimpina esteinä menestyksen tiellä. Varsinkin oman toiminnan suhteen. Itse pyrin näitä mahdollisimman pitkälle välttämään vaikka liian moni kohta osuu itselleni kipeisiin kohtiin.
1. Täydellisyyden tavoittelu
Voi kun se olisikin niin helppoa, että sävellät kappaleen, sanoitat sen, sovitat ja miksaat juuri oikeat soittimet mukaan ja lopulta masteroit ja käsissäsi olisi täydellinen kappale. Lisäksi tämä taidonnäyte herättäisi pelkkää ihastelua ja siitä tehtäisiin tutkimuksia, miten kukaan on voinutkaan tehdä näin täydellisen kokonaisuuden. Vuosien päästä saat kappaleesta tunnustuksen vuosituhannen parhaana kappaleena ja edelleenkään et tekisi mitään toisin.
Ja sitten Hose heräsi..
Täydellistä kappaletta ei ole olemassa, eikä siihen ole kyennyt edes Pink Floyd, vaikka aika lähelle monta kertaa onkin päässyt. Täydellisyyden tavoittelun alttarille on uhrattu monta hyvää biisintekijää ja tuottajaa.
2. Lykkääminen
Jos ensin kuitenkin vähän instaa, tiktokkia, mitäs telkkarista, ai pitäisi mennä jo nukkumaan, no jos sitten huomenna. Lykkääminen on niiiiiiiiiin helppoa. Minä olen onnistunut siinä jo usean vuosikymmenen ajan. Älä ole tässä asiakka kuin Hose vaan tee asiat heti. Kova on oppiminen lykkäämisestä pois ja toisaalta huomaa itse lyövänsä kättä otsaan kun on ollut niin kauan lykkäämässä käytännön tekoja unelmatyön saavuttamiseksi.
3. Kadehtiminen
Itseään ei kannattaisi verrata keneenkään muuhun kuin entiseen itseensä. Toiseen musiikintekijään tai artistiin ei kannata verrata kuin hyvin harvoin ja silloinkin kannattaa ennemmin löytää näistä ihmisistä jotain mitä voi hyödyntää omassa työssään. Ei tietenkään plagiointimielessä, vaan ideoina niistä asioista joissa nämä ovat hyviä. Kadehtiminen lannistaa ja aiheuttaa vain itselle pahaa mieltä. Aina kannattaa pitää mielessä ajatus siitä, että säälin saa ilmaiseksi, mutta kateus pitää ansaita. Kateuden kohde kertoo siitä mihin haluat itse mennä.
4. Pelko
Onhan se kauheaa, jos kukaan ei pidä siitä maailman parhaasta hittibiisistä, johon olet valuttanut koko sielusi. Mitä jos levy-yhtiöstä ei tule mitään vastausta tai mikä vielä pahempaa, jos ne vaikka kaappaa sen kappaleen tai mitä jos ne soittaa ja tarjoaa jotain sopimusta! Enhän minä tiedä musiikkialan sopimuksista mitään ja mua voi sumuttaa aivan täysin ja huomaan olevani Nykäsen Matin tapaan sopimuksissa, joista ei pääse irti. Mutta mitä jos näin ei käy vaan tuntemattomat ihmiset alkaa tunnistaa minut kadulla ja jos en moikkaa niitä niin ne kirjoittaa musta forumeille ja nettiin ilkeitä juttuja. No jos sitten kuitenkin saan huomattavan rahallisen korvauksen niin mitä jos se nousee mulla hattuun ja pistän rahaa palamaan ja huomaan menestyksen loputtua asuvani Kangaslammen ”piireissä”.. No mitä jos näin ei käy vaan saakin tehdä unelmaduunia musiikkialalla?
5. Joustamattomuus
Tuottajalla on visio siitä millaista musiikin pitää olla ja mikä on ainoaa oikeaa musiikkia. Ainoastaan tietyllä tavalla tuotettu kappale kelpaa, ainoastaan tietyssä paikassa äänitetty kappale kelpaa ja pidetään kiinni vain omasta visiosta kuuntelematta yhtään sitä, mitä kuuntelija ja musiikin kuluttaja haluaa kuulla. Oma musiikillinen visio on hyvä olla, mutta sen ei pitäisi olla isäntänä tekemisessä.
6. Tyytyväisyys tai itseriittoisuus
Kun olet itse niin täydellinen, ettet tarvitse ketään muita. Kaikki pitää tehdä itse koska silloin on kaikki langat käsissä ja tietää mitä saa. Samalla on hyvä elää tulevaisuudessa ja tulevassa menestyksessä. Tai jos on jo saavuttanut jotain, on hyvä jäädä muistelemaan menneitä. Ajatuksena on olla musiikillinen nero, joka on syntynyt onnellisten tähtien alla muuttumattomana ja ikuisena nerona. Sama asenne torppaa kaikki mahdollisuudet kehittyä musiikin tekemisessä. Tähän liittyy aivan liian usein inspiraation odottaminen. Eli sen sijaan, että tekisi kappaleita, sitä odottaa täydellistä hetkeä, jolloin luovuus voi pulputa sisältä. Pitää olla oikea tunnelma ja fiilis, jotta saa mitään aikaan.
7. Tyytymättömyys
Vielä vähän säädetään ja lisäillään ja tuunataan ja.. Kun biisi ei ole koskaan valmis, sillä se vain ei ole koskaan valmis eikä tule koskaan valmiiksi, koska aina löytyy jotain säädettävää ja lisättävää ja parannettavaa ja uudestaan aloitettavaa. Pahin muoto tästä on se kun biisi ei ole koskaan valmis lähetettäväksi eteenpäin. Aina löytyy jotain mitä voi parantaa ja muuttaa. Toisaalta monesti myös pelko naamioituu tyytymättömyydeksi. Sitä kuvittelee, että niin kauan kuin arpa on raaputtamatta, niin ne miljoonat ovat siellä odottamassa.
Mitä ajattelet? Jäikö jokin asia huomioimatta?
