Jos tein työn puolessa tunnissa ja laskutin siitä päivän palkan, maksoit taidoista, joiden opetteluun on kulunut vuosia ja joiden vuoksi kykenin tekemään työn puolessa tunnissa.
– Tuntematon –
Olen muutaman viikon aikana luonut kansainvälisiä suhteita ja tutustunut ulkomaisiin tuottajiin ja musiikintekijöihin. Luonnollisesti tähän liittyy myös jonkin verran somen selailua ja kollegoiden buustaamista. Eräs tunnettu tuottaja päivitti TikTokissa ohjeen, jota sanoo viljelleensä kaikille, jotka haluavat mukaan musiikkibisnekseen: ”Siihen menee vähintään kymmenen vuotta – joka päivä. JOKA PÄIVÄ. Kymmenen vuotta hylkäämistä, naureskelua, lyttäämistä, epäilystä, päänsärkyä, opettelua, hyviä ja huonoja päiviä, tyhjyyttä, huijarisyndroomaa, rahattomuutta ja vaikka mitä muuta. Mutta kymmenen vuotta siihen menee, ei mitään välivuosia tai ’kyllähän mä voin vähän tehdä tässä samalla jotain muuta välillä.’ EI, siihen menee kymmenen vuotta täysin omistautumalla. (Piste)”
Tähän vastasin hänelle, että menee kymmenen vuotta nousta nopeasti huipulle ja yksi välivuosi voi venähtää helposti kymmeneksi. Hän oli samaa mieltä ja tästä nousi keskustelu siitä kuinka nopeasti lopulta kymmenen vuotta menee. On todella petollista, jos todella haluaa jotain, tehdä siinä sivussa kaikkea muutakin. Jos haluaa tehdä jotain todella paljon ja haluaa tehdä itsestään siinä parhaan mahdollisen version, siihen on käytettävä aikaa – päivittäin. Se mihin käyttää aikaansa määrittää aina tulevaisuuden kulkua. Jos sinulla on halua, mutta ei taitoa, on erityisen tärkeää vain ryhtyä opettelemaan ja jos ei tiedä mitä opetella, niin ottaa selvää mitä pitäisi tietää.
Itselleni on ollut kaikkein tärkein asia tämän projektin suhteen se, että ryhdyin selvittämään asioita ja tutkimaan tapoja tehdä ja edistää asiaa. Tärkein päätös oli itse asiassa silloin 2015 työmatkalla, kun päätin ryhtyä tekemään looppeja joka päivä niin paljon kuin mahdollista. Sen jälkeen on kaikki muut päätökset sen asian suhteen vain soljuneet ikään kuin omalla painollaan. Kun looppien tekeminen sujui mutkattomasti, niin seuraavana niiden julkaiseminen ajattelematta sen enempää, kokonaisten taustojen tekeminen, sävellysten tekeminen, tuottaminen (joka on jatkuvan kehittymisen kohde) ja lopulta sen suurimman kompastuskiven moukarointi – sanoittaminen. Tämä on kuitenkin vasta alkua kun ajattelen mitä kaikkea vielä on opeteltava ja mitkä asiat on vielä edessä. Musiikkialan kuviot on hiljalleen tulleet tutuiksi, mutta voi mikä määrä on vielä opittavaa edessä. Hiljalleen alkaa tajuta sen, että tämä matka on osa lopputulosta ja kaikki hyvät ja huonot asiat ovat jo nyt niitä asioita, joiden vuoksi haluan tehdä musiikkia ja se syy miksi alkujaan lähdin etenemään tässä projektissa.
Olen huomannut ylipäätään maailmassa sen, että jos minulle syntyy ajatus siitä miten jonkin asian voisi hoitaa, se ilmaantuu maailmaan yleensä noin viiden vuoden päästä. Monesti myös jokin musiikillinen idea toimii samalla tavalla. Usein huomaan, huomaan kirjoittaneeni jostain aiheesta sanat tai itselle muistiinpanon ja muutaman vuoden päästä samasta ideasta ja lähes identtisenä, joku on saanut saman idean ja toteuttanut sen. JA ennen kuin joku spektikko (huom. tahallinen kirjoitusasu) ehtii niin tämä on maailmankuvallinen fantasia, jonka ei tarvitse olla totta, mutta joka antaa itselle elämänlaatua.
Projekteissa on kuitenkin jossain vaiheessa se hetki, kun pitäisi tehdä se ratkaiseva askel ja siirtyä harrastelevasta puuhastelijasta vakavammin otettavaksi puoliammattilaiseksi ja siitä jopa täyspäiseksi ammattilaiseksi. Askel on päämäärästä ja asian merkityksestä huolimatta kaikkein vaikein ja toivoisi, että asian voisi hoitaa jotenkin helposti. Minulla on jo kymmeniä viestejä sähköpostin luonnoskansiossa osoitettuna eri tahoille: esittelytekstejä, yhteistyöehdotuksia ja kappaleiden tarjoamisia artisteille, toisille bisiintekijöille, musiikkiyhtiöille, tuotantoyhtiöille, levymerkeille ja monelle muulle. Huomaan kerta toisensa jälkeen, että kun olen saanut kirjoitettua viestin, niin on sula mahdottomuus lähettää sitä. Jätän sen ”hautumaan” yön yli, sitten päivän… ja illan, toisen yön, päivän, viikon ja kuukauden ja.. Kunnes viesti hautautuu sinne luonnoskansion syövereiden loputtomaan mustaan aukkoon.
Eikä aikaakaan kun saan jälleen uuden idean ja unohdan luonnokset ja keksin tehdä jälleen jotain muuta..
Mutta kyllä minä tiedän mitä tarkoittaa se, kun jättää urahaaveet taka-alalle ja tekee hetken jotain muuta. Sitä huomaa kahden kymmenen vuoden päästä, että ura ei ole edennyt mihinkään ja pyristelee kaikenlaisissa hommissa, joista mitkään ei tunnu luontevilta tai omilta tai edes pätkääkään kiinnostavilta. Näkee, että voisi antaa tälle maailmalle paljon enemmän, mutta on jämähtänyt johonkin kummalliseen kuoreen, josta ei pääse pois. Raahautuu päivästä toiseen ja jaksaa vain sen vuoksi, että muistuttaa itselleen hankkivansa tällä muulla toiminnalla rahoitusta musiikkiuran edistämiseen. Sen uran, jonka piti tuoda leipä pöytään jo kymmenen vuotta sitten.
Pessimismi ei kannata, ei se kuitenkaan toimi.
– Tuntematon –
Jos sinulla on jokin asia, josta pidät luonnottoman paljon (ja joka ei ole tavalla tai toisella laitonta tai epäterveellistä), niin miksi et ryhtyisi tekemään siitä ammattia. Olen vahvasti sitä mieltä, että Suomi on murheellisten laulujen maa juuri siksi, että emme pääse toteuttamaan haaveitamme ja niitä taipumuksia mitä meillä luonnostaan on. Sanonta ”se joka kuuseen kurkottaa, katajaan kapsahtaa”, on lähtökohtaisesti aivan perseellään. Aivan samoin kuin ”pessimisti ei pety”. Tosiasiassa pessimismi ei kannata, kun se ei kuitenkaan toimi.
