Tervehdys sinä ihana ihminen siellä! Ajattelin tällä kertaa kirjoittaa lauluraitojen äänityksestä, koska se tuottaa itselle todella paljon tuskaa ja harvenevia harmaita hiuksia.
Aloitan biisin tekemisen, kuten varmasti suurin osa lauluntekijöistä, soittamalla ja laulamalla tai kirjoittamalla tekstin mielessä jokin siihen löyhästi sopiva melodia. Joskus harvoin päätän tehdä tietoisesti biisin tekstin jollakin muulla tavalla ja silloin aloitan biisin tekemisen ensin aiheesta. Kirjoitan siihen liittyen, ajattelematta sen kummemmin, suoraa tekstiä mahdollisimman paljon: mitä tunteita herättää, mitä tähän liittyy, kuka laulua laulaa, mihin tarkoitukseen kappale tulee, onko tämän kappaleen pakko syntyä jne. Sitten pidän tauon ja katson hetken päästä tekstiä ja poimin sieltä sopivia lauseita ja ajatuksia, jotka kuulostavat lauluun soveltuvilta. Lopulta jäljellä on biisin sanat ja alan säveltää niiden pohjalta melodiaa.
Aivan yhtä usein vain soittelen jotain. Yhtäkkiä jokin melodia tai sointukulku alkaa kiehtoa ja sävellän kappaleen ilman sanoja. Sitten lauleskelen siansaksaa melodian päälle (pahimmillaan viikkoja tai jopa kuukausia) ja lopulta istun alas ja väännän vaikka väkisin ne sanat melodiaan. Tämän jälkeen alkaa jälleen monen päivän (pahimmillaan viikkojen tai kuukausien) hiominen. Muutan tekstiä ja väännän ja käännän kunnes se viimein on valmiina. Teen usein biisistä taustanauhan, jota luukutan autossa ja laulan siihen päälle.
Sitten tulee se maaginen päivä, kun päätän tehdä kappaleeseen lauluraidan ja näin saada sen valmiiksi esiteltävään muotoon: demoksi.
Tässä kohtaa tulee omat rajat vastaan. Olen trakkimies ja taustanauhanikkari, midi-mies. Siinä vaiheessa kun aletaan työstää liveotoksia ja äänittämään jotain, koko korttitalo romahtaa saman tien. Raakaotos on usein ihan ok, eikä siinä ole mitään sen suurempia suhinoita, mutta sitten kun olen viimein saanut prosessoinnin läpi, on tuloksena ääni, jota en millään meinaa tunnistaa omakseni. Kuten musiikkiesimerkeistä ”hosen biisit” – osiossa voi todeta.
Kyllähän minä tiedän mitä tässäkin tilanteessa pitäisi tehdä: ”toistoja, toistoja, toistoja..”
Ongelmaksi nousee se, miten ja missä. Jossain vaiheessa äänitin laulua ennen ja jälkeen työpäivän sekä tauolla patjamajassa. Tai autossa itsekehittämälläni kaiuttomalla kopilla. (= äänieristelevyjä, huopaa ja 0% ilmaa) Molemmissa paikoissa sain kohtuullisen helposti tuotettua äänityksiä. Silti.. Patjamaja on lähtenyt kaatopaikalle muun purkujätteen mukana ja autossa en enää jaksa äänittää ja hetket, jolloin pääsisin äänittämään kotona, ovat todella kortilla.
Se mihin tällä hetkellä törmään äänitysten suhteen eniten, on suhinat joita ennen en edes huomannut ja korva on muutenkin tullut jotenkin kovin paljon tarkemmaksi miksauksen suhteen. En millään meinaa saada lauluraitaa sopimaan kappaleeseen luonnollisena osana, vaan se kuulostaa enemmänkin siltä kuin olisi tehnyt liveäänityksen karaokelaitteilla karaoketaustan päälle.
Ja esimerkinomaisena näytteenä edellisestä julkaisen vain täällä blogissa tämän biisin, jonka tein harjoituksen vuoksi fanittamani bändin biisistä, josta pidän kovasti. Joten tässä se on: kiitos ja anteeksi!
