Ensimmäinen ohjelma, josta suostuin maksamaan yli kaksi kymppiä app storessa. Se miksi koskaan aloitin kyseisen ohjelman käyttämisen vaatii hieman pidemmän selityksen.
Kultaisella ysärillä minulla oli tapana käydä musiikkikaupoissa kokeilemassa erilaisia soittimia. Jyväskylässä Musikantilla oli tuolloin erillinen liike pelkille kosketinsoittimille ja pianoille. Kävelin normaaliin tapaan liikkeeseen ja olin ainoa ”asiakas”. Myyjällä sattui olemaan ilmeisesti ylimääräistä aikaa, koska hän esitteli minulle juurta jaksain luultavasti koko liikkeen kaikki kosketinsoittimet. Ei liikkeessä siihen aikaan päivästä muita asiakkaita ollutkaan, mutta sain todella ammattitaitoisen kosketinsoittajan katsauksen erilaisiin soittimiin. Näin jälkeenpäin ajatellen täytyy sanoa, että se oli yksi parhaista oppitunneista kosketinsoittimiin vaikka varsinainen oppitunti ei ollutkaan kyseessä. Opin siitä miten sähköisiin instrumentteihin sämplätään soittimien äänet ja mitä merkitystä on polyfonialla. (Ei enää nykyisin ole yhtä olennainen asia)
No lopulta päädyimme tutustumaan Korg Trinity syntikkaan, joka siihen aikaan oli yksi edistyksellisimmistä soittimista. Jokin soundivalikoimassa iski ja se mahdollisuus, että laitteella saattoi tuottaa kappaleiden taustat kokonaan alusta loppuun itse. Sanoin miettiväni asiaa ja ammattitaitoinen myyjä antoi mukaani vielä esitteen soittimesta ja neuvoi, että kannattaa myydä soittimet suoraan toisille muusikoille, eikä antaa vaihdossa liikkeeseen.
Tuosta iltapäivästä asti kyseinen soitin oli enemmän ja vähemmän pakkomielteisesti mielessä. Mutta koska olin tuolloin enemmän kitaristi kuin kosketinsoittaja, niin en tullut koskaan hankkineeksi kyseistä soitinta. Se kuitenkin säilyi eräänlaisena standardina, jota vasten peilasin kaikkia muita kosketinsoittimia. Korg Trinity vaihtoi nimeä Korg Tritoniksi, minä vaihdoin koulua lukioksi ja ammattikorkeakouluksi enkä koskaan hankkinut tuota unelmien soitinta.
Viime vuonna ryhdyin todella tutkimaan mitä softia oli olemassa puhelimeen musiikin tekemistä varten ja heräsi ajatus: voisiko kännykkää käyttää musiikin tekemiseen. Tutustuin Korg Gadgetiin ja hommasin minikiipparin (Korg). Tuoteselosteessa luvattiin sen toimivan langattomasti iPuhelimen kanssa, joten päätin kokeilla. Ei toiminut langattomasti, mutta kun hain adapterin kaupasta ja kytkin kiinni, niin päästin suustani suuren ”YESSS!”-äänteen.
Sain soittaa koskettimilla biisien raitoja sisään ja musiikin tekeminen lähti käyntiin aivan uudella tasolla.
Korg Gadget ohjelma koostuu Gadgeteistä, eli ohjelman sisäisistä soittimista. Jokainen soitin määrittää omaa raitaansa ja kaikki toimii pääasiassa MIDI-pohjalla aina siihen saakka kunnes kappale viedään ohjelman ulkopuolelle audiona. Sinällään audion kanssa ohjelma ei ole erityisen taipuisa (tai sitten en vaan osaa), audioraitaa voi tuoda ohjelmaan, mutta se täytyy jakaa maksimissaan 16 tahdin paloihin, mikä tosin sopii normaaliin sämpläykseen.
Aikaissemmin PC-maailmassa musiikkia tehneelle ja perinteisiä softia käyttäneelle meni hetki, ennen kuin opin kääntämään ajatukseni kokonaan toisin päin kappaleen kulkusuunnasta, joka Korg Gadgetissa on ylhäältä alas, eikä vasemmalta oikealle. Tai no niin no.. kyllähän se yhden loopin ajan menee vasemmalta oikealle, mutta kokonaisuudessaan kappale etenee looppikierron soitettuaan alaspäin.
Sitten alkoi lähteä lapasesta, kun ryhdyin hankkimaan laajennuksia. Perusversion kanssa nimittäin tulee noin kymmenkunta Gadgetia, joilla pääsee ns. alkuun, mutta sovelluksen valikoimista löytyy sopuhintaan lisää Gadgeteja, joilla saa lisää syvyyttä musiikkiin. Lisäksi Korg on isona yhtiönä suunnitellut laajennukset niin, että heidän softasyntikoista on tehty myös Gadget-versiot (M1, Arp Odyssei, MonoPoly, wavestation, MS-20, Polysix, electribe). Lisäksi oman mausteensa ja syyn miksi kerroin Triton taustatarinan, antaa Korg Module.
Korg module on muuttanut käytännössä oman käsitykseni siitä mikä on nykyaikainen syntikka. Hankittuani vanhaan sähköpianoon soveltuvan midipalikan* huomasin voivani soittaa tuolla vanhalla soittimella käytännössä nykyaikaisilla soundeilla mitä vain. Vanha Rolandin sähköpiano sai näin täysin uuden elämän. Korg Module sisältää perusversiossa kaikki perusäänet, joita tarvitsee, mutta kuten Gadget, niin myös Module on lisäosien avulla laajennettavissa. Saatavilla on äänipankkeja, joissa on mm. yksi iOs alustan parhaista pianosoundeista ja aivan huippuluokan orkesterisoundeja ja – rumpujen pärinää – täydellinen TRITON soundipankki!! Taisi siinä muutama onnen kyynelkin pyrkiä silmäkulmaan, kun ensimmäistä kertaa kokeilin soundeja. Tajusin, että vihdoinkin minulla on eräällä tavalla tuo haaveideni soitin ja saatoin käyttää sen soundeja omissa sävellyksissäni.
Modulen myötä Gadgetiin tulee mm. erillinen piano gadget, akustista bassoa simuloiva gadgetti, syntikka, urku ja klavinetti gadgetit. Kaikki ne soundipankit jotka Modulessa on käytössä, siirtyivät myös Gadgetin puolelle. Gadgetiin ei muuten oikeastaan voi tuoda ulkopuolisia soittimia, joka on ohjelman ainoa heikkous, mutta toisaalta aivan yhtä helppo on tehdä gadgetilla kappaleeseen looppeja tai kokonaisia taustoja ja viedä ne johonkin toiseen ohjelmaan, jossa viimeistellä mestariteoksensa.
Noin vuoden käyttökokemuksen mukaan Gadget ja Module toimivat hyvin yhteen ja niillä saa aikaan kohtuullisen hyvää jälkeä. Ensimmäistä kertaa alkoi tulla tunne, että nyt on kyse enää siitä mitä pään sisältä saa siirtymään lopputuotokseen. Säätövaraa nimittäin löytyy jo yksinomaan syntikoista erittäin runsaasti ja Gadgeteilla on käytännössä mahdollista luoda kokonaan oma soundimaailma.
——
*äärimmäisen virallinen termi
