Vanha sanonta on, että jos ei ole hyvää sanottavaa on parempi olla hiljaa. Monimuotoisilla keskustelupalstoilla tämä sanonta on autuaasti unohdettu. Sanotaan mitä sattuu mieleen juolahtamaan ja unohdetaan se, että vastapuolella on ihminen. Monet asiat joita sanotaan mm. TikTokin kommenttikentissä, Facebookin ryhmissä tai Jodelissa anonyyminä, jäisi sanomatta silloin jos se pitäisi sanoa kasvotusten.
Toisaalta kritiikki kehittää, sekä sen antaminen, että vastaanottaminen on kasvattavaa. Et voi tietää mitä teet väärin, jos kukaan ei sano siitä sinulle tai ohjaa ylipäätään oikeille raiteille. Minä otan milloin tahansa vastaan aiheellista palautetta ja pahoitan mielen, ennemmin kuin teen vuosikausia jotain aivan päin honkia. Toisaalta olen myös oppinut ottamaan vastaan palautetta, vaikka siinä on todellakin vielä harjoittelemista. Palautteen, kritiikin ja jopa agressiivisen palautteen vastaanottamisessa jokaiselle on varmasti työsarkaa. On muistettava se kuka palautetta on antamassa.
Lähes yhtä tärkeä kuin itse palaute, on palautteen antaja. Onko hän anonyymi nettihuutelija, ystävä, sukulainen, tuttava, syystä tai toisesta kateellinen vihamies, alansa raudanluja ammattilainen vai peräti alalla kunnioitettu guru? Sillä on todellakin merkitystä. Musiikkialalla, jokaisella on aina mielipide musiikin laadusta. Ei tarvitse olla guru voidakseen sanoa, onko biisi hyvä vai huono. Monesti tämä ei kuitenkaan vie sen pidemmälle, ellei palautteen antajia ole paljon tai palautteessa ole jotain mihin tarttua. ”Ihan.. joo .. Ihan ihan ihan se…se.. oli biisi.” ei varsinaisesti auta eteenpäin. Toisaalta tiedän myös sen, että alansa kunnioitetut gurut saattavat antaa niin syvälle viillellyn ja paloitellun palautteen, että menee kauan aikaa, ennen kuin pääsee varsinaiseen työhön – parantamaan biisiä kirjoittamalla osia uudelleen. Molemmat palautteet ovat kyllä täysin käyttökelpoisia kappaleiden kehittämisessä. Yleensä tuttaville soittaminen auttaa jo silloin kun kuuntelee sen mitä itse sanoo kappaleen soidessa. ”Joo tuota introa täytyy vähän vielä lyhentää, tähän kertsiin tulee vielä jotain lisää.” ja mitä ajattelee kappaleen soidessa. Voin sanoa, että kun soittaa jollekin kappaleen ensimmäistä kertaa, se tuntuu kestävän tolkuttoman kauan ja olevan ihan liian hidas.
Kokonaan toinen juttu on se, kun olet laittanut nettiin jotain esille ja sinne alkaa tulla jotain henkilökohtaisuuksia tai musiikkiin liittymätöntä kommentointia. Anonymiteetti altistaa meidät jengimentaliteetille, eli sille ajattelulle, ettemme ole itse vastuussa mistään mitä teemme tai sanomme. Nyrkkeilylegenda Mike Tyson on sanonut, että internet tuudittaa meidät virheelliseen turvallisuuden tunteeseen, jolloin ihmiset kuvittelevat voivansa sanoa mitä tahansa – saamatta turpaansa.
Ne tekee, jotka osaa. Ne jotka ei osaa, opettaa. Ja ne jotka ei osaa opettaa, ne johtaa.
Vakavasti ajateltuna, päätin alkaa auttamaan toisia laulunkirjoittajia ja biisintekijöitä. Minulla on kyllä pitkällinen näkemys laulunkirjoittamiseen ja biisien tekemiseen ilman genrerajoja, vaikka varsinaisia julkaistuja kappaleita onkin melko vähän (vielä!) Katson voivani olla jotain alan ammattilaisen ja keskivertokuuntelijan välimaastossa. Osaan antaa kappaleista arvion, jonka perusteella niistä tulee aina vain parempia.
Keikkani löytyy osoitteesta https://www.fiverr.com/share/2eQgBr kuuntelen kympillä biisin ja annan siitä kirjallisen palautteen, jossa käyn läpi ensireaktion, sen millaisen tunteen kappale herätti, mikä siinä toimi ja oliko jotain mikä ei toiminut. Lisäksi teen kappaleen energiakartan, josta näkee suoraan missä kohtaa kannattaa laittaa biisissä lisää paukkuja.
