Törmäsin juuri iltalehden sivulla jo 21.8.2022 julkaistuun artikkeliin ”He tekevät koko Suomen tuntemia hittikappaleita – silti biisintekijöille ei makseta palkkaa”. Juttu kertoo kolmen biisintekijän äänellä musiikkialaa vaivaavasta ongelmasta: biisintekijät tekevät ensimmäisenä työn ja saavat viimeisenä korvauksen. Usein biisintekijä luopuu omasta kappaleestaan ilmaiseksi ja saa mahdollisesti joskus tuloa JOS kappale menestyy. Suurin osa kappaleista ei menesty ja siitä seurauksena on valtava työmäärä vain hilujen vuoksi. Tilanne on siinä mielessä vähän omituinen, että biisintekoprosessin muut osapuolet saavat työstään yleensä korvauksen silloin, kun tekevät työtä eikä se ole sidottu kappaleen menestykseen: äänittäjä, miksaaja, tuottaja ja masteroija tekevät töitä tuntipalkalla. Monesti miksaaja tai tuottaja saa oman osuutensa äänitteen tekijänoikeustuloista, vaikka saakin korvauksen tuntityöstä kappaleen parissa. Mikä estäisi maksamasta biisintekijälle samalla logiikalla.
Tilanne on erityisen haastava sen suhteen, että alalle uutena tekijänä on vaikea päästä: pitää miettiä miten biisintekijänä rahoittaa elämänsä ensimmäiset viisi tai kymmenen vuotta ja se kaikki toiminta, mikä on pois biisinkirjoituksesta voi johtaa myös siihen, että ihminen vaihtaa kokonaan alaa ja ne timanttiset platinakappaleet jäävät kokonaan syntymättä. Kustannussopimus on uudelle tekijälle harvoin mahdollista, koska jollain tavalla pitäisi osoittaa kykenevänsä tekemään menestyviä kappaleita. Myöskään apurahahanat harvoin aukeavat uudelle tekijälle. Joku taisi instassa verrata uuden tekijän mahdollisuuksia apurahoihin lottoamiseen, mutta sitten taas toisaalta samanlaista lottoa kappaleiden tarjoaminen on.
Tällä hetkellä alalla on paljon tekijöitä, mutta kuinka kauan. Paljon hittibiisejä jää todellisuudessa ihmisten pöytälaatikkoihin, koska ei ole selkeää kanavaa, minne biisejä voi tarjota. Harrastuksenaan musiikkia tekevä ihminen saattaa olla tyytyväinen kun itsellä on musiikkia, jota muualla ei kuule ja joka on juuri sellaista, mitä haluaa kuunnella. Toisaalta kynnys tarjota kappaletta musiikkikustantajille pelkästään laulunkirjoittajana on valtava. Ainakin itselle tuo kynnys tarjota kappaleita on hirveän korkea. Varsinkin kun monesti kappaleesta ei kuule mitään sen jälkeen kun sen on lähettänyt. Syy miksi kaikki radiossa soiva musiikki kuulostaa samalta on usein se, että ne biisit ovat suurimmaksi osaksi muutaman kirjoittajan käsialaa. Samojen tuottajien ja samojen tekijöiden toistensa imitaatiota.
Biisintekijän arvostuksesta kertoo sekin, että mm. Emma-gaalassa on suurin piirtein kaikille muille äänitteen tekemisessä mukana oleville on oma palkintokategoriansa, mutta ei lauluntekijöille. Ilman sitä henkilöä, joka kirjoittaa sanat ja sävelen, ei myydä yhtäkään levyä. Sitä sanotaan tuotantomusiikiksi, musakiksi, taustamusaksi ja vaikka miksi. Sen voi kirjoittaa itse tai laittaa vaikka tekoälyn kirjoittamaan, siis kappaleen, jossa ei ole säveltä eikä sanoja.
Hitti syntyy siitä, että melodia vetää puoleensa ja sanat pitävät otteessaan, harva kuuntelee kappaletta pelkästään siksi, että se on hyvin tuotettu, muttei mitään muuta. Mieleen nousee meemi siitä, mikä on masteroinnin tarkoitus – se vahvistaa kaiken, myös paskan. Samaa voisi soveltaa biisinkirjoittamiseen. Jos sanat ja sävel on paskaa niin paraskaan tuotanto ei saa siitä hyvää ja toisin päin: paskinkaan tuotanto ei pysty pilaamaan täydellistä biisiä aivan kokonaan.
Minua voi seurata seuraavissa sosiaalisen median palveluissa:
