Konemusiikki on aina ollut minulle salainen pahe. Ysärillä piti fiilistellä konemusiikkia ja eurodancea vähän niin kuin ”läpällä” ja ylimielisesti vähätellen ja aina kun kysyttiin lempibändiä, vastata jokin metallibändi. Tämä korostui varsinkin kun siirryin lukioon ja ympäröin itseni metallimusiikkia kuuntelevilla kavereilla. Toki pidän edelleenkin metallista, mutta jotenkin olen vihdoin sinut sen faktan kanssa, että en oikeastaan jaksa kuunnella omaehtoisesti Kotiteollisuutta tai CMX:ää tai Mokomaa tai Viikatetta tai Popedaa tai 69 Eyesia tai .. Ja se on ihan ok. Ei minulla mitään sitä vastaan ole, jos joku laittaa vaikkapa illanistujaisissa näitä soimaan tai haluaa kuunteluttaa autossaan, mutta itse en jaksa. Olen kuunnellut näitä kaikkia kuitenkin niin paljon, että voin jo tehdä oman valintani.
Tästä päästäänkin luonnollisesti siihen mikä on oma musiikkimakuni?
Varmasti yksi hankalimmista kysymyksistä, mitä minulta kysytään on: a) millaisesta musiikista pidät ja b)millaista musiikkia teet. Päässäni alkaa näiden kysymysten kohdalla aina kiertää aikamoinen noidankehä. Päähän nousee valtava määrä musiikkia, jota olen kuunnellut, mutta en enää jaksa. Seuraavaksi kuplii päähän kymmeniä artistien ja bändien nimiä, joista pidän, mutta en aina jaksa tai joita olen tottunut vain mainitsemaan aina. Sitten kun soittolistalla saatta tulla ensin Sepulturan Roots ja seuraavana Kari Tapion Juna kulkee ja siitä Orkidean Masichrist, josta hypätään Martti Servon kautta YUP:n Pahaan vaatturiin ja siitä Tommi Soidinmäen Soronoo tai Portion Boysin Minä tunnen kuinka vauhti kiihtyy tai Mäkin Juoppokuskiin, jonka jälkeen onkin hyvä kuunnella System Of A Downin Hypnotize ja Children of Bodomin Deadnight Warrior ja Pink Floydin On The Turning Away ja Mobyn Why Does My Heart Feel So Bad tai Manu Chaon Bongo Bong jne..
Joten.. Millaisesta musiikista pidän? Aika monenlaisesta, mutta ehkä siellä päällimmäisenä on jokin siisti juttu. Siis sellainen jokin koukku näissä kaikissa on. En minä osaa määritellä sitä mikä tekee omaan soittolistaan päätyvän kappaleen. Ongelma kysymyksen kanssa on siinä, että en osaa rajata musiikkimakuani riittävästi antaakseni kysymykseen riittävän yksinkertaisen vastauksen kuulostamatta silti lattealta: ”vähän kaikenlaista” Siinä sitten käy helposti niin, että tämä yritys kiteyttää ja samalla antaa selkeä kuva siitä, että kyseessä ei ole vain kysymyksen välttely, muuttuu juuri siksi mitä yritin välttää. Mutta kun suhtaudun musiikkiin intohimolla ja haluan ehdottomasti jutella siitä, mutta ymmärrän varsin usein keskustelukumppani ei ole valmistautunut siihen tykitykseen minkä saatan aloittaa vastatessani kysymykseen.
Kokonaan toinen juttu onkin sitten millaista musiikkia teen. Olen aloittanut iskelmällä ja siitä siirtynyt metallimusiikin tekemiseen ja tehnyt levyllisen lukioikäisenä nyt jo edesmenneen kaverin sanoituksiin heavymusiikkia, jota joku kaveri nimitteli grungeksi. C-kasetti on ollut kateissa kohta 20 vuotta, mutta päässä on säilynyt vielä pari biisiä niistä. Odottelen taitotason kasvamista, jotta saan sen tuotettua sellaisena kuin se päässäni soi.
Teen biisejä yleensä sillä periaatteella, että soittelen niitä näitä pianolla tai kitaralla jotain ja jos jokin sointukulku tai melodian pätkä kiinnittää mielenkiinnon, niin lähden siitä eteenpäin kehittämään. Kasaan kerroksia toistensa päälle ja hyvällä tuurilla syntyy biisi, joka kehittyy lopulta lauluksi. Säveltäessäni minulla ei siis ole välttämättä mitään käsitystä siitä mikä laulun lopullinen tyyli tulee olemaan ja nyt kun olen enemmän ja enemmän saanut laulunkirjoittamisesta selvyyttä, se on jopa hyvä asia. Hyvä biisi toimii aina riippumatta siitä mikä sen tyylilaji on.
Ja sitten on tämä uusi tapa tehdä biisejä, joka on syntynyt muutaman vuoden sisällä kehittäessäni taitoja musiikin tuottajana. Käytän puhelinta, padia ja midikiipparia ikään kuin muistiinpanovälineenä ja parhaimmillaan syntyy kappale. Mietin jo laulua kirjoittaessa sanoitusta ja sanoituksen kieltä. Sitten on hetkiä kun en jaksa vääntää sanoituksia ja silloin löydän itseni tekemästä konemusiikkia. Nyt olen soittanut muutaman viikon verran puhelimessa Deadmau5-nimistä artistia. Sitten tuli hetki kun oli aikaa ja avasin Gadgetin muutamalla klikkauksella sain aikaan ensimmäisen bassolinjan ja siitä tuplaamaan ja säätämään ja..
Lopulta pari päivää myöhemmin autojumitin kappaleen valmiiksi töistä tultuani. Ei ehkä kedon kaunein kukkanen, mutta kukkiihan se perunakin 🙂
